Bonsainkasvatuksen voi aloittaa monella tapaa. Ensimmäisenä tulee miettiä, minkälaiset puulajit soveltuvat käytettävissä oleviin tiloihin. Mikäli käytössä ei ole ulkotiloja (puutarha tai parveke), on tyydyttävä sellaisiin lajeihin, joita voi kasvattaa ympäri vuoden sisätiloissa. Ulkobonsain kasvatukseen voi käyttää lähes mitä tahansa suomalaisia puulajeja, mutta melko helppoja aloittelijalle sopivia ovat esim. kataja (Juniperus communis), kuusi (Picea abies), lehmus (Tilia cordata) ja taikinamarja (Ribes alpinum). Puutarhalajeista kasvatukseen soveltuvat esim. mongolianvaahtera (Acer ginnala) sekä pensashanhikki (Potentilla fruticosa). Aloittelijan huonebonsailajeja ovat esim. fiikukset (Ficus retusa, Ficus benjamina), kiinanlikusteri (Ligustrum sinensis) sekä kiinanjalava (Ulmus parvifolia).

Fiikus-ostobonsai

Monen suomalaisen ensikosketus bonsaihin ovat yleisesti kukkakaupoissa bonsain nimellä myytävät ns. ostobonsait. Varsinaisesti näillä ei ole kovinkaan paljon tekemistä oikeiden bonsaiden kanssa, sillä laatu on yleisesti valitettavan huono. Massamonistuksen seurauksena syntyneistä ostobonsaista ei tee yhtään aidompia se, että niiden nimikyltit usein väittävät kyseessä olevan ”taatusti aito” tapaus. Myös mukana tulevat hoito-ohjeet saattavat johtaa täysin harhaan. Ostobonsaiden yleisiä ongelmia ovat mm. suuret leikkausarvet ja huono kunto. Puutarhaliikkeiden bonsain nimellä myytäviin kasveihin tulisikin suhtautua toisella tapaa: kyseessä on varteenotettava materiaali, josta voi huolellisella valinnalla ja jatkokasvatuksella saada aikaan bonsain nimen ansaitsevan yksilön.

Ostobonsaita parempi ja halvempi tapa on aloittaa kasvatus huonekasvien taimilla tai puutarhataimilla, jotka ovat huokeampia ja valinnanvaraakin on paljon. Esim. limoviikuna on helppo aloituskasvi, ja lisäksi siitä on olemassa lukuisia erilaisia lajikkeita. Esim. pienilehtinen ’Natascha’ on erityisen hyvin bonsainkasvatukseen soveltuva lajike. Sen sijaan mutkarunkoista ’Wiandii’ –lajiketta kannattaa välttää, sillä sen oksat ovat herkästi murtuvia eivätkä juurikaan kestä taivuttelua.

Jos bonsain kasvatus kaikesta huolimatta halutaan aloittaa ostobonsailla, on bonsainalkua ostettaessa syytä pitää mielessä muutamia asioita. Ensinnäkin bonsain taimi on parasta hankkia keväällä, jolloin kasvukausi on alkamassa. Kasvatukseen tulisi valita mahdollisimman terveeltä vaikuttava yksilö, jolla on mahdollisimman paksu runko. Oksia tulisi olla rungon kaikilla sivuilla, mieluiten liikaa kuin liian vähän: ylimääräiset on helppo poistaa, mutta uusia on vaikeampi saada kasvamaan. Rungon tyven tulisi olla paksuin kohta koko rungossa ja siinä tulisi olla juuria kaikilla sivuilla. Juuret eivät välttämättä näy, mutta jos oksia on tasaisesti ja rungon tyvi on kohtalaisen paksu, on juuristokin todennäköisesti tasainen. Yksilöitä, joilla on suuria leikkaushaavoja tai taivutuslangan jälkiä tulisi välttää, koska haavoja saattaa olla hyvin vaikea saada paranemaan jälkikäteen. Ostobonsaita hankittaessa kannattaa kiinnittää huomiota erityisesti runkoon, sillä useimmissa tapauksissa kaikki oksat on kasvatettava uudelleen. Kun valitaan mahdollisimman tuuhea taimi, on valinnanvaraa enemmän, ja jotkut oksat saattavat olla myös muotoiltavissa esim. taivutuslankojen avulla.

Ostobonsai on istutettu tyypillisesti huonolaatuiseen maa-ainekseen.

Ensimmäinen toimenpide, joka vastaostetulle bonsainalulle on tehtävä, on mullanvaihto. Ostobonsait ovat usein umpeen juurtuneita tai niiden istutusmulta ei ole bonsainkasvatukseen soveltuvaa. Parasta aikaa huonebonsaiden mullanvaihtoon on alkukevät helmikuun puolesta välistä maaliskuun loppuun. Ulkobonsaiden multatyöt sitä vastoin voi luonnollisesti aloittaa vasta myöhemmin. Riippumatta siitä, onko kyseessä huone- vai ulkobonsai, tulisi multa vaihtaa juuri ennen kasvun alkua, toisin sanoen juuri kun silmut alkavat turvota. Huonebonsaiden kohdalla tämä ei tosin ole yhtä tärkeää, sillä monet huonebonsailajit kasvavat enemmän tai vähemmän vuoden ympäri.

Bonsain terveyden ja kasvun kannalta on tärkeää, että puun juuret voivat ja kasvavat hyvin. Istutusmullan tulisi olla riittävän hyvin vettä pidättävää, mutta myös hyvin vettä läpäisevää. Tavallinen kukkamulta ei ole tarkoitukseen sopivaa, sillä se on liian hienojakoista ja pidättää liikaa vettä. Bonsaimullan tulisi olla raemaista: multarakeet pidättävät kosteutta, mutta rakeiden välissä juurten on helppo kasvaa. Multarakeiden sopiva koko riippuu mm. ruukun koosta (pieniin ruukkuihin kannattaa käyttää hieman pienempää raekokoa, jotta multa ei kuivu liian nopeasti), mutta pääsääntöisesti käytetään halkaisijaltaan 2–5mm kokoisia rakeita. Hyvä perusmultaseos syntyy sekoittamalla hiekkaa (hienojakoista soraa), puutarhamultaa ja turvetta kutakin ainesta yhtä paljon. Kaikki ainekset seulotaan ennen sekoittamista siten, että kaikkein hienojakoisin aines sekä liian suuret kokkareet saadaan poistettua. Märkää multaa tai hiekkaa on vaikea seuloa, joten ainekset kannattaa kuivattaa etukäteen. Kukkamulta käy puutarhamullan asemesta, mutta koska usein suurin osa mullasta on liian hienojakoista käytettäväksi, menee hyvin suuri osa hukkaan. Hiekan sijasta voi lisäksi käyttää moler-savesta valmistettua kissanhiekkaa (paakkuuntuvat laadut eivät käy), joka hiekasta poiketen pidättää myös jonkin verran vettä.

Fiikus oksien leikkauksen jälkeen

Ennen mullanvaihtoa puun oksistoa leikataan tarpeen mukaan. Mahdolliset uudet versot lyhennetään parin lehden mittaisiksi, ja selvästi tarpeettomat sekä mahdolliset kuolleet oksat poistetaan. Varsinaisen muotoilun voi aloittaa vasta myöhemmin, joten tässä vaiheessa ylimääräisiä oksia kannattaa vielä jättää runsaasti. Myös kaikkein suurimmat lehdet on hyvä poistaa (ei havupuista), sillä haihdutuspinnan väheneminen auttaa puuta selviämään mullanvaihdosta.

Vanhan mullan poisto ja juurakon huuhtelu

Jos puun multapaakku on hyvin tiivis, on ensimmäinen mullanvaihto parasta tehdä liottamalla vanha multa pois esim. pesuvadissa. Ostobonsait on usein istutettu hyvin savipitoiseen multaan, jonka poistamiseen vedellä liottaminen on paras keino. Muussa tapauksessa juuripaakku avataan puutikulla tai vaikkapa vanhalla haarukalla. Tarkoitus on ikään kuin kammata juuret varovasti auki. Vanha multa on parasta poistaa kokonaan ja juuret vielä huuhtoa vedellä tämän jälkeen. Jos taas paakku tuntuu mahdottomalta avata kokonaan, voi osan mullasta toki jättää paikalleen ja jatkaa poistamista seuraavalla kerralla. Vaikka juuripaakku ei olisikaan kovin tiivis, on bonsaita saatettu myyntivaiheessa kastella reilusti liikaa. Tuloksena on läpimärkä – usein haiseva – multapaakku, jonka uumenissa osa juuristosta saattaa jo olla mädäntynyt. Näin ollen puu täytyy istuttaa bonsainkasvatukseen soveltuvaan tuoreeseen multaan, ja mahdolliset kuolleet juuret poistaa.

Juuriston harvennusleikkaus

Bonsain mullanvaihto ei lopu pelkkään mullanvaihtoon, sillä samalla myös juuristoa leikataan. Ensimmäisen mullanvaihdon ollessa kyseessä on kuitenkin viisainta leikata juuristoa mahdollisimman vähän siten, että ruukun reunoille tulee aavistuksen verran uutta kasvutilaa. Jotta puu kykenee tuottamaan nopeasti uusia juuria ja täyttämään multatilan suhteellisen lyhyessä ajassa, on tärkeää, että juuria on ruukun kokoon nähden juuri oikea määrä. Liian paljon tyhjää multatilaa hidastaa kasvualustan kuivumista, mikä saattaa johtaa juuriston mätänemiseen. Usein ensimmäisen mullanvaihdon yhteydessä ei tarvitse leikata juuria lainkaan, toisinaan taas riittää muutaman paksun juuren lyhentäminen tai poistaminen. Juuria leikatessa tulee säästää etenkin ohuita hiusjuuria, jotka huolehtivat kasvin vedensaannista ja leikata pois paksuja, etenkin istutusta hankaloittavia alaspäin kasvavia juuria. Tavallisesti juuristosta poistetaan noin kolmannes. Kun juuriston huolto saadaan valmiiksi, puu asetetaan odottamaan juuret esim. märällä talouspaperilla suojattuna.

Ruukun valmistelu ennen puun uudelleenistutusta

Ennen istuttamista ruukku pestään hyvin ja sen pohjareiät peitetään muoviverkolla, joka puolestaan kiinnitetään ruukkuun taivutuslangalla. Puu täytyy sitoa ruukkuunsa istutuksen yhteydessä, jotta se ei liikkuessaan vaurioittaisi uusia kasvavia juuria. Tätä varten ruukkuun asetetaan valmiiksi tukilangat kiinnittämistä varten. Tähän tarkoitukseen käytetään alumiinista taivutuslankaa, mutta sen puutteessa esim. kuoritut sähköjohdon pätkät käyvät myös (ruostuvaa rautalankaa tulee välttää). Tukilangan kiinnittäminen on helpointa, kun ruukussa on ainakin kaksi pohjareikää. Tällöin lanka voidaan pujottaa ruukun alapuolelta siten, että langan päät ohjataan ruukun sisäkautta ulos kustakin pohjareiästä. Jos ruukussa on vain yksi reikä, voidaan tukilanka kieputtaa ensin paksuhkon taivutuslangan pätkän ympärille siten, että molemmat päät pujotetaan ruukun pohjareiästä paksumman langanpätkän pitäessä tukilankaa paikallaan.

Kun ruukun valmistelut on suoritettu, ruukun pohjalle sirotellaan ohut kerros multaa siten, että pohja juuri ja juuri peittyy. Tämän jälkeen puulle tehdään mullasta pieni istutuskumpu siihen kohtaan, johon rungon tyvi on tarkoitus asettaa. Puu asetetaan kummun päälle ja sen juuret levitetään suoraksi niin, että ne kulkevat suoraan poispäin rungosta. Juurten kärkien kääntäminen ruukun sisäpuolelle tarvittaessa ei tietenkään ole pahasta. Seuraavaksi puuta käännellään varovasti akselinsa ympäri painaen samalla kevyesti alaspäin, kunnes rungon tyvi on oikealla istutuskorkeudella hieman ruukun reunan alapuolella. Tällä toimenpiteellä estetään ilmataskujen syntyminen aivan rungon tyven alapuolelle: multakumpu madaltuu toimenpiteen kuluessa, ja multa painuu juurten väliin.

Puun ankkurointi paikoilleen ruukkuun ja ilmataskujen poisto mullasta syömäpuikon avulla

Kun puu on oikeassa asennossa, lisätään hieman multaa juurten päälle, minkä jälkeen puu sidotaan paikalleen tukilankojen avulla. Tukilangat kannattaa sitoa niin, että ne jäävät näkymättömiin mullan sisään. Lanka on syytä sitoa riittävän tiukkaan: alumiinilanka venyy yllättävän paljon, joten kiinnittämisessä hyvä apuväline ovat tavalliset metallipihdit. Kun puu on kiinnitetty ruukkuun, tukilankojen yhteen sidotut päät lyhennetään sopivan mittaisiksi ja käännetään alaspäin. Seuraavaksi tyhjä tila ruukussa täytetään mullalla. Apuna käytetään puutikkua (syömäpuikot ovat hyviä), jolla multa ujutetaan mullan väliin (pelkkä alaspäin painaminen ei riitä). Toimenpide on syytä tehdä kunnolla, sillä multaa kuluu usein yllättävän paljon ja toisaalta ilmataskut juurten välissä haittaavat juurten kasvua. Kun kaikki kolot juurten välissä on täytetty mullalla, on aika kastella puu hyvin. Koko uusi multa täytyy saada kauttaaltaan märäksi, minkä jälkeen ruukkua kallistetaan ja ylimääräinen vesi valutetaan pois.

Lopputulos: Ostobonsai mullanvaihdon ja oksien/juuriston karsimisen jälkeen

Mullanvaihdon jälkeen bonsainalkua kohdellaan kuin toipilasta. Puu kastellaan uudelleen vasta kun mullanpinta on vähän kuivahtanut. Kasteltaessa kastellaan hartaudella niin kauan, että vesi valuu pohjarei’istä. Täydellinen kuivuminen on kohtalokasta, mutta myös liika kasteleminen on yhtä vaarallista. Vasta istutettua bonsaita sumutetaan ahkerasti, ja tarvittaessa koko puun voi laittaa läpinäkyvään muovipussiin, mikä vähentää haihtumista. Tämä auttaa etenkin silloin, jos lehdet sattuvat nuutumaan istutuksen jälkeen. Juuret kärsivät istutuksen yhteydessä aina jonkin verran, ja puu ei välttämättä kykene imemään vettä täydellä teholla. Pieni nuutuminen menee kuitenkin yleensä ohi, kun puu sumutetaan märäksi ja se saa kerätä voimia pussin muodostamassa minikasvihuoneessa. Pussia on hyvä pitää auki vähän aikaa päivittäin, ja kun puu taas elpyy ja alkaa kasvaa, voi pussia alkaa pitää auki pidempään. Uusien versojen ilmestyminen on merkki puun elpymisestä ja tässä vaiheessa muovipussin voi asteittain poistaa. Puuta voi alkaa lannoittaa vasta kasvun täysin elvyttyä. Aluksi lannoitteen voi laimentaa puoleen suositellusta vahvuudesta. Normaali lannoitus aloitetaan, kun puu on selvästi alkanut kasvaa.